Ei oo enää totta tää koiran omistamisen arki. Yleensä meillä nukutaan vallan mainiosti. Ja koirat tietty iloistuu siis aamu varhaisella et pissille pitäis päästä ja siittäkös riemu raikaa kun mamma päästää. Sitten humpataan ja tahotaan aamupalaa ja ja ja..

Mutta Joskus meillä on sellaisiakin hetkiä että meillä saap nukkua hiukkasen pitempään kuin kello kuuteen. Ne on harvassa ne päivät ku koko porukka on ihan hiljaa ja vetelevät hirsiä. Ja just sellasena päivänä tietenkin mamman kusrakko huutaa hoosiannaa. Silmät pullistuu päässä ja maku suussa on valtava. Kusi kirjaimellisesti on noussut päähän. Siinä sängyssä sitten yrität kieriskellä ja löytää sellaista asentoa ettei tarttis nousta. Mutta ei tietenkään sellaista ei löydy ja viimein on pakko nousta ennenkuin sänky kastuu... Ja kas kummaa yrität mahdollisimman äänettömästi hiipiä vessaan pissille. Mutta eihän se onnistu koska joku on raahannut vesikupin vessan oven eteen ja sitä ei huomaa ennekuin se kolisee niin että talo raikuu. Ja ei siinäkään vielä mitään, kolautat pääsi oveen kun väistelet ja säikähdät veskuppia. Siinä sitten menet vessan puolelle helpotuksella, silmissä sumenee ja valtava helpotus valtaa mielen. Vielä ei kuulu mtn ääniä että porukka ois heränny horroksesta. Mutta avaat oven ja mielessäsi on nopeasti sänkyyn meneminen ennkuin kukaan huomaa.. Ja luulet ettei kukaan kuullut kauheata kolinaa ja tumahdusta. Olet varsin väärässä oven takana näkyy hyvin monta silmäparia tuijottamassa RIVISSÄ, ja kauhea mekkala alkaa ja hännät kolisevat seiniin.. Siinä meni ihanan aamun nukkumiset. Eikun pihalle ja kaffin keittoon, ei puhettakaan enää sännkyyn menosta. Monta kaks jalkastakin heräs koirien häntien kolinaan..

Onko pissirakollakin sisäinen kello? Minulla nähtävästi ainakin on....