Mihin ihminen tarvitsee koiristansa luonnetestiä? Ihminenhän voi aikaslailla kertoa mimmonen koiransa on. Joka päivä on koira vierellä ja näkee ja kokee kaiken. Ainakin meillä Ronja on sellainen ärräpää, tuulella kävijä. Aikas lailla emäntänsä kaltainen. Kun vituttaa niin vituttaa, ja ku on hyvä päivä on hyvä päivä. Sanoo asiat suoraan, kiertelemättä. Luupäinen ja silti niin äärettömän kiltti ja herttainen. Kunnioittaa täysin vain yhtä ihmistä. Jos sitäkään.

Ninja, huh huh. Äärettömän äänekäs kaveri. Herkkis. Ehkä hiukan välillä arkajalkakin. Tosin onneksi ikä on tuonut jotahin, osaa jopa ajatella asioita. Piskuinen kainaloinen ja äärettömän energinen...

Manta.. Todella terävä. Kokemuuttaan hiukan aristava uusia juttuja kohtaan kunnes avautuu. Iskän kainaloinen, humppatytsy.

Tärsky. Tärskähtelevä luonne. Oikea halimussukka. Kuumapullo kun emäntä on kipeä. Latoo asiat suoraan muille elukoille. Emännän pesukone. Lähtee niin vaikut kuin räätkin ihan huolella. Pieni ja pippurinen.

Huoleton Hulda. Tähän asti viimosen pääl Ronjan kaltanen... Huh. Jos ennustus pitänee paikkaansa niin voi voi niitä kaikkia harmaita hiuksia mitä mun päähän tulee ja voi voi taitaa se Chisun laulu pitää paikkaansa et pullottaa vois kyyneleet. Eli toisinsanoen älkää ihmetelkö jos vuodatus vastaa vuodatusta..

Oikeestihan luonnetesti on hyvä juttu ja sinne suunnataan Römppelin kuin muittenkin tytsyjen kanssa heti ku vain päästään ja tyttöset hiukka kasvaa vielä.

Hitsi kun en oo saanu viel piuhaa asennettua tähän vehkeeseen ja en voi laittaa kuvia uusia tyttösistä. Ehkä joku päivä.