Kaikkein inhottavimmat,oksettavimmat ja hirveimmät otukset maan päällä.... hirvikärpäset!!!! Yök..

Toissa iltana lähdettiin koirien kanssa metsään, kunnon lenkille. Vähän mielenvirkistystä sekä emännälle, että koirille. Lenkkarit jalkaan ja menoksi siis.. Kukaan ei siis kukaan viitsinyt muistuttaa noiden viheliäisten ötököiden esille marssista tälle syksyä.. Ja enpähän tietenkään muistanut niiden olemassaoloakaan.. Siis lähdimme metikköön ilman minkäänlaista päähinettä.. Lenkki itsessään oli mahtava, koirat oli onnessaan, kun humpattiin pitkin ja poikin. Puolukoitakin vetelivät nassuunsa ja emäntä mustikoita. Kielet pitkällä juoksivat kilpaa ja nahistelivat. Hyppivät pitkin ojia ja Tatsi kävi istumassakin ojassa. Yli tunteroinen siellä sitten vierähtikin. Kotia päästiin ja ruoat nokan etteen ja tytöt oli tyytyväisiä. Istahin sohvalle tuijottelemaan telkkua ja yhtäkkiä alko tuntumaan, että joku mönkii päässä.. ja kas salamana kirkkaalta taivaalta ensimmäinen ajatus.. HIRVIKÄRPÄNEN... ei muuta, kun pomppasin ku tuli persiin alla ylös ja pomppimaan ja ehkä pieni kiljahduskin sattui pääsemään.. Huusin melkein Kipelle, että ottaa ne pois .. yök... 1 kpl oksettavia otuksia vaan löytyi, mutta loppu ilta meni tunnostellessa tuntuuko mittään .. Ei muuta ku saunaan ja toivomaan, että kuumuudessa ne häipyis.. Haha.. eihän niitä enempiä ollut, mut tästä lähin muistanee suojautua Ukko kulta vaan tuumas, että tosissaanko menit ilman lakkia metikköön ???..

Tatsi teettelee juoksua ihan tosissaan ja harjailla saa neitosta päivittäin. Toivottavasti kerkiää karvat kasvattaa ennen erkkareita. Äijäläinen on kova sisunen pieni saku herra.. Johan saap isommat kyytiä ja jopa Ronja the Biatch on hyväksynyt Äijäläisen ihan omakseen. Kukaan pentu ei ole tuollatavalla saanut vanhaa rouvaa kiusata,. härnätä ja purra ilman kunnon kurinpalautusta. Mutta nähtävästi pikku herra on kietonut Ronjan pikku tassunsa ympärille.. Ruoatkin saa varastaa jos nopeasti sen tekee Uskomaton kaveri.

Muuten syksy on parasta aikaa maailmassa ei ole liian kuuma eikä kylmä. Ainut haittapuoli nämä öttiset.. grr.. Täytynee käydä hakemassa pullo karkotetta, joskohan se toimis ja vois ilman pelkoa samoilla.

Meillehän tosiaan tuli tollainen ylisyötävän näköinen pikku kissa Piu ja se se vasta on kauhea riiviö.. Ja helekutin terävät kynnet. Tavaksi muodostunut sille, kun ruoka aika lähestyy ja satun menemään keittiön suuntaan hyppää Piu jalkaan kiinni. Kaikilla kynsillä..auuuh.. No siinä sitten kävellään tuskasta taipuen keittiöön ruokkimaan nälkäinen kissanpentu. Jos sattuu tiskaamaan kiipeää se tuolin selkänojalle ja hyppää sieltä selkään.. joo juurikin selkään. Oletettavasti, haluan ainakin uskoa, että se tavoittelee ennemminkin olkapäätä mutta jostain kumman syystä sattuu osumaan aina selkään. Siinä se tyytyväisenä roikkuu.. aijaijai ja lähtee nousuun kohti olkapäätä. Pitkän aikaa on ollut himo punaiseen viiliin, noh jostain kumman syystä se on myös pikku Piun herkkua. Jos avaan viilipurkin, täytyy se tehdä salassa.. Jos pienikin vihjaileva ääni kuuluu on jo myöhäistä. Piu juoksee päätä jalkaa kohti viilipurkkia ja hyökkää sen kimppuun.. Vaikka yritän nostaa purkkia ja taistella osani viilistä se tassuilla vetää ja roikkuu viilipurkissa. Ai niin ja pienelle se maistuu kaikkein parhaiten kanelin ja sokerin kanssa niin kuin minä sen nautin. Kimmo käyttää vain sokeria, juu ei niin hyvää. Vaikkakin toivoisin välillä niin. Pikku Piu myös tykkää yöllä leikkiä sängyssämme. Ja monasti herään huutoon johon kuuluu kirosanoja sekä omasta suustani että ukko kullan. Yksi yö on varmaan ikimuistoinen, kun pikku Piu taas leikki peiton alla saalistaen varpaita, mahaani, reisiäni ja siinä leikin tohinassa se vaihteeksi siirtyi kurittamaan myös Kimmoa. Ja kah kummaa löytyihän sieltäkin kivoja saalistuskohteita.. Herään siis herään kunnolla. (Mitäs pienistä kynneniskuista kun eihän ne nyt niin kauheasti tunnu ) Kauhea karjaisu kuuluu korvan juuresta.. Pikku Piu löysi miesten herkän kohdan ja tarrautui kaikilla kynsillään tähän kyseiseen herkkään kohtaan kiinni.. Siinä vaiheessa meinasin kuolla nauruun ja koin parhaimmaksi pelastaa itseni ja kissan siirtymällä hiukan kauemmaksi . Tälläinen on pikku katti Piu! Ihana siis.

Mutta eipähän se auta, taas sai blogi kirjoitukset lisää puheenaiheita tiettyjen ihmisten taholta tietylle palstalle, pitäkäämme nämä pari ihmistä siis kiireisinä kun ei omasta kehdata puhua..

Lenkille lompsis, tällä kertaa vain hyvin varustettuna!