Hakusin kirjoittaa mieltäni järkyttäneistä asioista. Nimittäin koirien ja yleensäkin eläinten pidosta. Miten kukaan voi ja saattaa kohdella eläintä huonosti. Eläintä joka yleensä otetaan rakastettavaksi perheenjäseneksi. Niin meillä ainakin on.
Koko ajan tulee uusia juttuja ilmi miten on eläintä kohdeltu kaltoin. Jätetty ruokkimatta, pahoinpidelty tai muuten kaltoin kohdeltu. En jaksa ymmärtää. Itse aloittelevana kasvattajana mietin miten sitä voi luopua pennuista, vaikka kuinka katsoo ostajat tarkkaan ja yrittää miettiä sopivia henkilöitä niin aina voi sattua jotain. Toivottavasti omalle kohdalle ei ikinä satu. Järkyttäviä kuvia netti pullollaan kaltoin kohdelluista eläimista. Ja itse tunnustan aina silloin tälöin tuijottelevani animal planettia missä saapi kyllä nähdä vaikka jos minkä näköistä eläinten pitoa. Minkä takia ihminen jos ei kykene huolehtimaan omasta rakkaastaan ei pistä eläintä pois. Aina on varmasti joku, joka haluaa huolehtia siittä. Ja kykenee siihen.
Onko tosiaan elämä näin raadollista? Itse pidän itseäni hyvänä emäntänä. Meillä on koirilla ruokaa, rakkautta, rajoja, liikuntaa ja niiden kanssa touhutaan jos jonninmoista aktiviteettia. Ja minusta ne näyttävät erittäin hyvä kuntoisilta ja jopa onnellisilta. Kaikki muutkin elukat huolletaan ja ne ovat perheenjäseniämme. Voisinko antaa vielä enemmän niille jotain, tottakai.. Ainahan sitä voi enemmän tehdä. Mutta sanoisin edelleen että meidän elukat saavat elää täysipainoista elämää mitään siittä puuttumatta.
Ja olen sen verta onnellinen, että olen saanut koirieni kasvattajista ystäviä. Kyllä ystäviä. Joilta voin kysyä mikä mieltäni painaa niin koirien kuin muunkin elämän asian laidalta. Ja he vastaavatkin minulle kun kysyn ja soitan. Myös he pitävät yhteyttä minuun. En vaihtaisi näitä ystäviä mihinkään. Ja tulen edelleen jos joskus uutta koiraa laitan niin kääntymään näiden ihmisten puoleen. Heiltä tiedän saavani sellaisen koiran kuin tahdon. Tottahan toki puutteineen ja virheineenkin. Ja aina ei saa mitä tahtoo. Mutta tiedän kuinka pennut kasvavat ja mitä heidän eteensä on tehty. Ja tähän mennessä olen saanut juuri sitä mitä olen toivonutkin ja hiukan lisääkin. Tähän haluankin lisätä pienen kiitoksen Marjukalle ja Riitalle, kiitos että olette olemassa. 
Toivottavasti ihmiset miettii ennen kuin ottavat minkä tahansa eläimen, että pystyvät myös huolehtimaan siittä. Koirakin kun voi elää riesana ja rakastettavana perheenjäsenenä sen yli kymmenen vuotta. Ja halpaahan se eläimen pito ei ole, kaikkeen kuluu rahaa. Mutta kuluuhan sitä muihinkin "harrastuksiin" joskus jopa enemmän. Eipä sillä kyllä elukat osaa antaa kaksinverroin sen takasin vain olemalla kumppaneitamme ja elämällä siinä vieressä "ystävänä". Ainakin meillä 
Tähän päättyy tämä romaani.
